Ilmapallojen historiaa

"Isä," sanoi Jack, "etkö voisi tehdä minulle ilmapalloa näistä valaan sisälmyksistä?" - Johann David Wyss, Robinsonin perhe (1813)

Eläinten rakot ja suolet

Melko vanhoistakin kirjoista löytyy mainintoja leluista, jotka oli tehty vedellä täytetyistä eläinten rakoista. Rakot mitä ilmeisimmin venyvät melko paljon (en ole kokeillut :) ). Hieman uudemmista kirjoista ainakin Pieni talo preerialla -kirjasarjasta löytyy viittaus tällaiseen palloon. Ilmapallotaiteilua on tiettävästi harrastettu jo Atsteekki-intiaanien toimesta, kun ilmalla täytetyistä rakoista ja suolista muotoiltiin ilmapalloeläimiä uhrilahjoiksi jumalille. Myöhemmin Euroopassa narrit ja kiertelevät trubaduurit viihdyttivät kansaa täyttämällä eläinten sisälmyksiä ilmalla. Eri eläinten suolet toimivat eri kokoisina muotoiltavina ilmapalloina – samaan tapaan kuin nykyään 160, 260, 360 ja 660 kokoiset lateksista valmistetut ilmapallot.

Myös mm. sellaisesta kirjallisuuden merkkiteoksesta kuin Mody Dick (1851) löytyy seuraavanlainen maininta ilmapallosta: “Hänessä syntyy kaasuja, jotka saavat hänet turpoamaan valtavan suureksi; hänestä tulee ikään kuin ilmapalloeläin.”

Seuraavassa ote kirjasta “Great Balloons! The Complete Book of Balloon Sculpting” eli vapaasti suomennettuna “Upeat ilmapallot! Täydellinen opas ilmapallojen muotoiluun” (1994):

“...Atsteekit olivat historian ensimmäisiä ihmisiä, jotka tekivät kissan suolista eläimiä, joita annettiin uhrilahkoiksi jumalille. Suolet puhdistettiin huolellisesti, käännettiin ympäri (sisäpuoli ulospäin), ommeltiin erityisellä kasveista valmistetulla langalla, jonka erityinen ominaisuus oli, että se tarttui kiinni itseensä, kun se jätettiin kuivumaan aurinkoon, ja muodosti täten lähes ilmatiiviin sauman. Sen jälkeen suolet väännettiin ja jokaiseen syntyneeseen “taskuun” puhallettiin ilmaa.

Kun erityisen tarttuva tauti tuhosi suurimman osan kissoista, käytettiin ruumiiden suolia ja kun nämä alkoivat loppua, jumalille uhrattiin ihmisiä vain, jotta saataisiin tuoreita suolia. Tällaisten yksinkertaisten ilmapalloeläinten tekemisprosessi kesti useita päiviä.”

Kumipallojen evoluutio

Kirjasta “The Book of Firsts” (Patrick Robertson, Bramhall House, NY, 1978):

“Ensimmäiset kumipallot valmisti Professori Michael Faraday 1824 käytettäväksi vedyllä tehtäviin kokeisiin Lontoon Kuninkaallisessa Akatemiassa. “Kautsu (= kumipuun maitiaisneste) on erittäin elastista”, hän kirjoitti samana vuonna Quarterly Journal of Science:ssä. “Siitä valmistetut pussit… on laajennettu pakottamalla niihin ilmaa kunnes kautsu muuttui lähes läpinäkyväksi ja kun ne täytettiin vedyllä, ne olivat niin keveitä, että ne leijuivat...” Faraday teki ilmapallonsa leikkaamalla kaksi pyöreää raakakumilevyä ja painamalla reunat kiinni toisiinsa. Tarttuva kumi hitsautui kiinni automaattisesti, ja ilmapallon sisälle oli pyyhitty jauhoa, jotta vastakkaiset seinät eivät tarttuisi kiinni toisiinsa.

Leluilmapallot esitteli kuminvalmistaja Thomas Hancock toi markkinoille jo seuraavana vuonna (1825) ilmapallojen tee-se-itse -pakkauksen, joka sisälsi ruiskun ja tärpättiin liuotettua kautsua. Ruiskuun imettiin paksua kumiliuosta, josta sitten puhallettiin ruiskun avulla pieniä kuplia, jotka kuivuessaan muodostivat nykyisen ilmapallon esi-isiä: tahmeita, kalliita ja tärpätille haisevia “kumikuplia”. Ensimmäiset nykyisenkaltaisten ilmapallojen prototyypit valmisti vuonna 1847 J.G. Ingram Lontoossa. Tämän mahdollisti Charles Goodyearin vuonna 1839 keksimä kumin vulkanointi, jonka jälkeen ilmapallot eivät enää kärsineet mm. lämpötilan muutoksista."

1900-luvun alkupuolella lateksi-ilmapalloja alettiin valmistaa ympäri maailmaa ja tänäkin päivänä ilmapallovalmistajia on useissa eri maissa. Jotkut lateksi-ilmapallovalmistajat keskittyvät valmistamaan pyöreitä ilmapalloja, kun taas toiset valmistajat (kuten Sempertex), valmistavat useita erilaisia eri muotoisia ja muotoiltavia ilmapalloja, painettuja ilmapalloja erilaisilla kuvioilla sekä useita eri kokoja.

Pitkät muotoiltavat ilmapallot alkoivat länsimaissa yleistyä vasta 1950-luvulla ja ilmapallojen laadun parantuessa niitä pystyivät käsittelemään myös muut kuin todelliset ammattilaiset ilman niiden räjähtämistä käsiin.

Lopullinen käyttötarkoitus määrittääkin ilmapallojen osalta hyvin paljon sitä, kuinka korkealaatuinen ilmapallon tulee olla, jotta se esimerkiksi kestää tarvittavan määrän käsittelyä. Tämä on erityisen tärkeää erityisesti muotoiltavien ilmapallojen tapauksessa, kun paine ilmapallon sisällä on korkea ja ilmapallon seinämä hyvin ohut. Korkea laatu takaa, etteivät ilmapallot räjähdä kovassakaan käsittelyssä ja erityisesti heliumpallojen osalta ne leijuvat pidempään. Tästä syystä Sempertex on aina panostanut laatuun ja jatkuvaan tuotekehitykseen, jonka vuoksi Sempertexin ilmapallot myös tunnetaan ympäri maailmaa ilmapalloammattilaisten keskuudessa erittäin korkeasta laadustaan.